tiistai 16. elokuuta 2011

Tikkaillen

Limpun päiväpeittoprojektista jäi käyttämättömäksi pino tilkkuja, joista olen aiemmin ommellut mm. tyynyjä. Viikonloppuna sommittelin palasista peiton erään suloisen neitosen nukeille. 

Tämä ystävällinen neitonen lainasi maailman ihanimpia nukenrattaitaan minun "nukkeleikkeihini"  ja kiitokseksi lainasta palautin vaunut oikealle omistajalleen uudella tilkkupeitolla varustettuna.

Eräs tilkkutöistä innostunut ystäväni on moneen kertaan pyydellyt ohjeita tilkkupeiton käsintikkaukseen. En ole mikään suuri asiantuntija tilkkutöiden saralla, mutta laitan seuraavassa muutamia vinkkejä siitä, kuinka viimeistelen peittoni.

Asettelen aluksi kaikki kolme kangaskerrosta päällekkäin. Alimmaiseksi pohjakankaan, väliin ohuen vanylevyn ja päällimmäiseksi tilkuista kootun kankaan. Ompelen kankaat noin paininjalan eteäisyydeltä yhteen, jolloin peittoa on kantatessa helppo käsitellä. Useimmiten kanttaan peiton värikkäästä, peittoon sointuvasta, kankaasta vinoon leikatulla kaitaleella. Ompelen suikaleen ensin nurjalle puolelle ja käännän sen sitten oikealle ja kiinnitän suoralla ompeleella. Näin reunasta tulee siisti.

Tikkauksen avulla peiton kolme kerrosta pysyvät kiinni toisissaan ja peitosta tulee huolitellun näköinen. Monissa isoissa peitoissa olen kiinnitellyt kerrokset toisiinsa tekemällä sinne tänne tilkkujen risteyskohtiin pieniä ompeleita. Toinen vaihtoehto on ommella kaikki saumat pienillä etupistoilla. Tätä tyyliä olen suosinut varsinkin pienissä nukenpeitoissa. Käsin tikkaamalla peitosta tulee mukavan taipuisa ja tilkuista "muhkeat".

 Tilkkupeitoissani yhdistelen yleensä monia eri värejä ja tikkauslankana käytän useimmiten beigeä lankaa. Se uppoaa kokemukseni perusteella parhaiten kaikenvärisiin kankaisiin. Käyttämäni lanka on tavanomaista rullalankaa paksumpaa ja siten myös vahvempaa.


Kankaat kiinnittyvät toisiinsa pienten etupistojen avulla.


Lanka: Gutermann Quilting, 200m-220 yds/vgs, 100% cotton


Matti-nukke pääsi päiväunille näihin ihanaakin ihanampiin kärryihin. 

Mukavia syksyisiä päiviä ja ompeluintoa kaikille!
Sunna

8 kommenttia:

  1. Oo, nätti peitto!
    Käsin tikkaamalla lopputulos on tosiaan ihan erilainen kuin koneella...ja on siinä käsin tikkaamisessa joku ihan erityinen tunnelmansakin, kun sen neulan ja langan kanssa aina siihen sohvan nurkkaan illalla istahtaa tikkailemaan:)

    VastaaPoista
  2. Ihana, niinkuin kaikki täällä. Nuo edellisen postauksen paidatkin.

    Mä olen tilkkuhullu ja tehnyt ihan sikana peittoja. Tikkaan ne aina käsin, pidän eniten sellaisista. Nyt tuo vauvamaha alkaa vaan olla vähän tiellä, että pidän peitoista taukoa.

    Kiitos tästä inspiroivasta blogistanne!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tilkkutäkki vinkistä. Ajattelin nimittäin alkaa väsätä sellaista pikku neidille. Kankaatkin on melkein ostettuna ja tänään tuli yksi paketillinen Jenkeistä kivoja kankaita sitä varten. Saas nähdä mitä mun tuotoksesta vaan tulee :)

    VastaaPoista
  4. E kiittää ja kumartaa näistä ohjeista! Ensimmäinen vauvapeittoni lähti jo maailmalle ilman käsintikkauksia, mutta sain siihen sentään kauniit kanttaukset - kiitos sinun ohjeittesi. Teitpä soman peiton näihin ihaniin vaunuihin, joista seuraavaksi kyselen: Näyttävät epäilyttävästi samoilta kuin meidän mummin puna-beiget klassikot, onko nämä tuunattu/maalattu siitä mallista? Taidanpa siirtyä tilkkutöistä maalaushommiin...
    Terveisin eräs E, joka on edelleen blogiinne koukussa

    VastaaPoista
  5. Kiitokset tikkausvinkeistä! Taidanpa uskaltautua kokeilemaan jollakin pienellä peittosella miten tuo minulta sujuu.

    VastaaPoista
  6. Ihana peitto ja hyvät tikkausvinkit. olen aina ajoittain suunnitellut tilkkupeittoa mutten ole koskaan saanut edes aloitettua mutta jos tekisinkin sen ekan ihan vaan nukelle niin ei olisi rima liian korkealla :)

    VastaaPoista
  7. Onpas kyllä ihanat vanhat kärryt!

    VastaaPoista