lauantai 10. syyskuuta 2011

Pyörremyrskyn jäljiltä

Nukkekodin väki on kokenut viime aikoina kovia. Täysin arvaamatta se on joutunut pyörremyrsky-Ninnin ja parin muun puhurin armoille.  Talon rakenteet ovat säästyneet pahemmilta tuhoilta, mutta aivan kokonaan ei henkilövaurioilta ole vältytty. Perheen äidiltä on katkennut jalka, samoin on käynyt myös perheen koiralle, joka odottaa hoitoa koirasairaalassa (= jääkaapin päällä pakastusrasiassa pikaliimapurkin vieressä).

Samalla, kun talossa selvitellään hirmumyrskyn tuhoja, olisi tarkoitus saattaa alakerran remontti loppuun. Remontin pääurakoitsija on jo kertalleen ehditty erottaa tehtävistään, koska hän on ottanut itselleen samanaikaisesti liian monta projektia, eikä ole saattanut nukkekodin remonttia loppuun, vaikka ahkeria talkoolaisia olisi ollut kolmin kappalein;)





Jalkavaivoista kärsivä nukkekodin äiti on rentoutunut neulomalla vaatteita perheelleen. Tytär toivoi itselleen valkoista pitsineuletakkia ja sen hän myös sai. Isälle valmistui harmaa palmikkoneule ja vauva sai vaaleansinisen neuletakin, jossa on vielä vähän kasvunvaraa.

Sukkapuikkoina toimivat hopeamaalilla maalatut hammastikut.


Pienimmän villatakin korkeus on 3cm. Kaikki neuleet on neulottu erillisinä kappaleina ja ommeltu sitten kokoon. Suurimman osan langoista sekä puikot olen tilannut nukkekotikauppa Doloreksesta. Ja nämä neuleet ovat siis valmistuneet aikoinaan nukkekoti-innostuksen alkuhuumassa. 

Nukkekodin  alakertaankin tulee lautalattia, mutta en osaa päättää sen väriä. Ehdotuksia saa siis esittää:)

Nyt pienille päiväunille ja sitten lattian kimppuun.. 
Rentouttavaa viikonloppua toivotellen
Sunna

8 kommenttia:

  1. Voi että ;DDD Tämähän on vähän kuin todellisesta elämästä. Elämän sotku pienoiskoossa. Tuoltahan se lapsiperheen koti yleensä näyttääkin! Tämä on mun tulevaisuus, tarkoitan nukkekotia. Olen haaveillut siitä pitkään ja alakerrassa on kertalleen siskolle rempattu, mutta uudistusta kaipaava. Pojat ovat sillä leikkineet, mutta tähän asti se on ollut sellaista nukkekodin räjäytystä. Josko tuo 5-vuotias osaisi jo... On sitä monesti pyytänyt kellarista. Ehkä neiti sitten isona osaa paremmin...

    VastaaPoista
  2. Siis ei ole totta!!!! Miten ihmeessä olet voinut neuloa jotain noin pientä!?!?! Ihania! Ja tuo nukkekoti vie sydämeni joka kerta kun sen näen. Ja ihanasti myös kirjoitettu. :)

    VastaaPoista
  3. Nukkekoti on niin hurmaava, pyörremyrskyn jälkeenkin ;)

    VastaaPoista
  4. Oho! Verhotkin näyttää siltä, että puhuri on käynyt, ja kova sellainen! ;D
    Ja mitäpä noista minineuloksista voisi sanoa. Ihailtavaa piperrystä! Ei varmaan joka jantterin sormet taivu moiseen... :)

    VastaaPoista
  5. Beautiful photos, lovely Blog...thank you for the inspiration.

    lots of love from switzerland
    Jacqueline ♡

    http://jacquelineswhitehome.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Aivan käsittämättömän ihana nukkekoti (näen sen täydellisenä vaikka pikku puhuri onkin käynyt :D)! Onneksi meille syntyi tyttö, niin mä-- tai siis rakas tyttäremme pääsee sitten rakentelemaan nukkekotia! :)

    VastaaPoista
  7. this house is gorgeous!!! I would have had a house like that when I was a child.... now I am a mother and I have two boys... so, no dolls house... :-(

    Your blog is amazing!

    VastaaPoista
  8. Ihania pikkuneuleita!Taikasormet sinulla!!!

    VastaaPoista