Ajattelen aina kauniin kankaan nähdessäni, että Tästähän saisi ihanan mekon tai pohdin, että Millaisen mekon tästä tekisinkään ?. Melkein jokaisen kankaan kohdalla, joka suinkin vain mekko-ompeluksiin soveltuu...
Vielä muutama vuosi sitten asioin kangaskaupoissa vain tarpeen vaatiessa. Ensin tein perinpohjaiset suunnitelmat ja sitten painelin intoa puhkuen kauppaan. Ja huoh, eihän sieltä juuri koskaan löytynyt täydellistä vaihtoehtoa, kun sitä vartavasten lähti hakemaan. Esikoisen syntymän jälkeen tajusin, ettei kangaskauppaan enää niin vaan lähdettykään joka välissä, joten aina kun sinne pääsin, ostin varastoon palaset melkein kaikista kauniista kankaista, mitä näin. Viimeisen puolentoista vuoden aikana kankaiden hamstraaminen on vain kiihtynyt ja suurimpana syynä siihen on ollut kirjamme tekeminen. Välillä tuntuu, että olen kokonaan unohtanut, ettei kankaita tarvitse enää ostaa kuin omiin tarpeisiin. Ja kaikista kankaista ei tarvitse ommella mekkoa!
Jossain vaiheessa hoksasin, että ostamistani "mekkokankaistahan", etenkin niistä joita ei ole tarpeeksi mekkoihin, voi surauttaa myös huiveja. Nyt mietin kangaskaupassakin mekkojen lisäksi huiveja. Niitä on tullut ommeltua viimeaikoina niin omiin tarpeisiin kuin lahjoiksikin.
Aikuisten huiviin tarvitsee vajaa 120 cm kangasta. Römpsyttömän huivikappaleen koko valmiina on 115 cm x 115cm. Huivin koristukseksi ompelen pitsiä tai römpsyn tai molemmat. Yleensä teen huivista epäsymmetrisen eli röpsykaitale ja pitsi tulevat vain yhdelle huivin neljästä sivusta. Näin säästän pitsejä ja aikaa, mutta huivi saa silti kivan piristeen.
Alla olevien huivien kankaat on ostettu Eurokankaasta. Sinikukallista lukuunottamatta kaikki on löytynyt palalaareista. Pitsit on ostettu Sinellistä ja Tikata Oy:stä.
Osa huiveista on omia ja osa ystävieni.
Olen jokseenkin hullaantunut omatekoisista huiveista!
Onko sinulla jokin tietty juttu, mitä ajattelet aina ensimmäisenä nähdessäsi kauniin kankaan?
Meillä oli viimeyönä ihania vieraita, ystävä ja kummityttö. Ystäväni tietää, että täällä kyläpaikassa ei pelkästääm istuta, joten oma ompelukone ja kästyö oli pakattuna kyytiin. Hän toi mukanaan suunnitelman nuoremman tyttärensä päiväpeitosta ja ompeli sen eilen illalla (ja yöllä) ja tänään tuohon vaiheeseen "ohjauksessani". Se on siis vielä kesken. Puun juurelle on tulossa pupu, tyttö ja keinu, ja pöllökin pääsee oksalle keikkumaan. Lopuksi peite saa tikkikankaan toiselle puolelle. Kangas on kuvassa hieman ryppyinen, sillä se on nostettu suoraan lehtien tikkailuista lattialle kuvattavaksi. Ehkäpä näätte sen valmiina joku päivä... Kiitos seurasta ja sielunhoidosta S!
Lupsakkaa myöhäisiltaa!
Kirsikka
